Kalevalaista

murteella



Oisin soittant kanteletta


Hilkka Pulli


Oisin soittant kanteletta,

oisin virret vieraile tehnt,

vaan olvat  sävelet kappiit,

sormila silliit tarttuu,

temmata kielile kiistat,

antua soija sormista.


Oisin soittant kanteletta, 

tehnt tuutut tuumistain, töistä, 

olivat tyhjät nii työt,

kulkeneet mukana tuumat,

enpä koskii niihe hennont ,

panna sormii kanteleele.

Enhä mie mite rohkene

kanteletta kutkutella ,

kielilä sanat suorat nii   sill, 

unet uamussa huastavat,

niistäki herätä pittää.


Kannel ain käsittiä kansan,

kantua murreita monnii.

Soitteloo torasta onnet,

kylvöstä vakat kylläset.

Lasta kantua kainalos ,

jokkaista tovin jokusen.

Kutteita pannoo kutojal, 

pannoo paijan parsijalle,

lattiin laijoille lapikkaat.

Elot rauhasat rakkaile

asettuu  lähele, lämpöö,

asettuu aikuista varte.





Edellinen runo turkulaisittain:


JOS MÄ SAISI JOUTE OLLA


Pentti Salminen



Kui mää voisi vinkahrutta

viulu jousta vikkeläste,

soittopeli somaste.

Em mää ossa eres laula,

hoilotella, hihhitellä,

kopistella kanteletka,

lootalautta lopsutella.


Ajatella, jos mul olis

laulavaine luannollaatu,

musikkine miälihalu.

Kokeilisisin kantelet,

soittovehjet sormillanki.


Sillon kuulis kaikki kui mää

hoilottasi hilppijäste,

rallattasi raikuvaste.

Kanteletki kiruttaisis

iloks iltoje itteksen.


Viittisis ei kukkan kuulla,

kamala sitä kaakatust,

viulu viiltto, vinkumist.

Kaikki pakkon kiirevvilkka

poijes kauas pinkasisis,

rauhas menis muihi maihi.


Sit mää saisi sukkelaste

tehrä mitä vaa mää tahro,

olla, istu, tai sit makka.

Ei munt kukkan komentasis,

mitä tehrä määräsisis.




Copyright © runo ja grafiikka: Hilkka Pulli, 2. runo Pentti Salminen

Copyrightaineistoa ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää edelleen, luoda johdannaisaineistoteoksiksi, tai yleensä millään tavalla käyttää hyödyksi.


Takaisin | Kalevalamitasta