Laineet Laatokan, kun kevätyössä nousevat taas tanssiin,

nyyhkii tuulikin, kuin neito kaino käyden rinnallansa valssiin,

ikävä syvällä sydämen alla.

Ikävä syvällä, sydämen alla!


Laineet Laatokan, niin uljaita miehiä kantoivat mailtaan,

taisteluun puolesta syntymämaan.

Nyyhki tuulikin kuin neito kaino käyden rinnallansa valssiin,

ikävä syvällä, sydämen alla.


Ikävä syvällä, sydämen alla!

Laineet Laatokan kun murtuivat virroiksi ylitse Suomen,

pommien alta tyrskyiksi teille, nyyhki tuulikin kuin neito kaino,

käyden rinnallansa valssiin, ikävä syvällä sydämen alla.

Ikävä syvällä, sydämen alla!


Laineet Laatokan vain soittivat virsiä uruilla silloin,

anoen rauhaa rakastetuille, rannoilla armaan niin syntymämaan.

Nyyhki tuulikin, kuin neito kaino käyden rinnallansa valssiin,

ikävä syvällä, sydämen alla.


Ikävä syvällä sydämen alla; Vain laineet Laatokan,

kevätyössä nousevat taas tanssiin, kuin neito kaino,

käyden rinnallansa valssiin.

Jäi nuoruus ja unelmat muistoiksi vain.


Jäi ikävä; Syvällä sydämen alla, soi Laatokan laulu kuin laulu vain voi.

Laineet Laatokan, kun kevätyössä nousevat taas tanssiin

rinteille kalleimman, syntymämaan.


Nyyhkii tuulikin kuin neito kaino käyden rinnallansa valssiin,

lehdoissa armaan niin syntymämaan,

lehdoissa armaan niin syntymämaan.



Kirjoittanut Hilkka Pulli







 

Alunperin runo on julkaistu vuonna 1998 kokoelmassani KOSKETUS, sekä myöhemmin vuonna 2001 äänikirjassani Karjalais-kalevalaisia runoja.

Nämä teokset löytyvät useimmista suomalaisista kirjastoista.

 

Cobyright © runo ja kuvat Hilkka Pulli

Copyright-aineistoa ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää edelleen, luoda johdannaisaineistoteoksiksi, tai yleensä millään tavalla käyttää hyödyksi. You may not modify, publish, transmit, create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted material.

Sivuluettelo | Evakkomatka | Hissutusta | Runot