Tenavamessiin | Rupikonna Rusina

Kirjoittanut Hilkka Pulli


Erään korkean kerrostalon pihamaalle on kerääntynyt lähes koko pihapiirin väki. Yhdes­sä he jännit­tyneinä odottavat, mitä tule­man pitää...





































Eräänä keväisenä päivänä suuri vanha varis alkoi raakkua ja kekkaloida korkean ker­rostalon ka­tolla niin äänekkäästi, että jopa kaikki lä­hitienoon kissat kokoon­tuivat sitä kuuntelemaan. Myös talon pihalla leik­kivät lapset kiinnittivät huo­mionsa varikseen. Lopulta ääni ärsytti heitä niin, että jotkut heistä alkoivat irvis­tellä linnulle. Lindakin, jo­ka äitinsä tukemana opetteli kävele­mään, väänte­li leu­kojaan samoin, kuin näki toistenkin lasten tekevän. Lin­dan ir­vistäessä kaksi viti­valkoista hammasta hänen alaleuassaan vilkkui kilpaa hänen silmiensä kans­sa.

Myös Lindan äiti seurasi ute­liaana varista. Niinpä hän ei heti huomannutkaan pienen tyttä­rensä ilveht­imistä. Lintua kuunnelles­saan äiti mietti syytä, miksi se käyttäytyy noin. Siispä hän huusi variksel­le:"Mikä sinulla on hätän­ä siellä?", jo­hon va­ris oitis vas­tasi kädet korville vievään sävyyn: "KKRRAAaakk kraaka aaa kraa!", ja lehahti sitten sii­villeen, lentääkseen alas Lindan viereen hiek­kalaatikon kulmalle.
Koskaan aiemmin Linda ei ollut nähnyt mitään lintua näin läheltä. Niinpä hän tuijottikin varista ihmeis­sään, vetäisten lopulta leukaperiinsä tosi le­veään irvis­tykseen. Vasta nyt äiti huomasi ty­tön ilveet. On selvää, että hän torui Lindaa: "Ei suuta noin saa laittaa!" Mutta Linda vain jat­koi irvis­telyään, kunnes alkoi matkia variksen raakkumista:"RAAAku...klaa." Ja kas kummaa: tuon pienen tytön selkeä ärrän päräyttely sai variksen vaikene­maan. Nyt oli sen vuoro ihmet­ellä! Pää ke­nossa se tuijotti Lindaa. Olisi melkein luullut linnun ymmärtä­neen, mitä tyttö sille sanoi. Ja kun Linda vielä nau­raen toisti: "Raaku klaa!", lintu hypähti lähem­mäksi häntä. Ken­ties Linda pyysikin sitä leikkimään kans­saan.
Kun varis sitten hetken kuluttua tuli nokki­maan hiekkaa ihan Lindan eteen, tyttö täytti lapionsa hiekalla ja huiskaisi kaiken sen ylle. On selvää, ettei lintu pitänyt tuollaisesta. Oitis se lehahti siivilleen ja syöksyi nappaamaan villamyssyn Lindan päästä. Linda pelästyi. Hänen suunsa vääntyi itkuun. Vielä enemmän häntä har­mitti, kun hän näki, miten varis lähti kuljettamaan hänen myssyään ta­lon ka­tolle, ja miten se pudotti myssyn siellä räystäs­kouruun asettuen seiso­maan sen päälle.
xxx
Noiden tapahtumien aikana pihamaalle ehti kerääntyä lähes koko pihapiir­in väki. Naapu­ruston tädit ja sedät sekä suuri lasten joukko odottivat nyt jännitty­neinä, mitä tuleman pitää - ehkä jotain vielä­kin jännempää. Eivätkä he pettyneet odotuksessaan, sillä jo tuossa tuokiossa varis poi­mi Lindan myssyn vesikou­rusta takaisin nok­kaansa ja alkoi hulmuttaa sitä kuin ikään voiton­lippua. Lindaa tämä linnun tempaus huvitti niin, että hän lähti konttaamaan kohti ta­lon seinustaa. Hän konttasi niin lähelle seinää, että vielä juuri ja juuri näki lin­nun. Siitä hän seisomaan nousten huusi sille:"Raa, kraa, raa!".
Kun Lindan äiti huomasi, että hänen pieni tyttärensä seisoi ihan yksin, ilman tukea, hän kiiruh­ti tu­kemaan tätä. Mutta ennen kuin hän tavoitti tytön, pylläh­ti tämä jo maa­han. Vastaanhan­goittelusta huolimatta äiti nosti Lindan syliinsä, ja rauhoitteli häntä:"Ei me päästä sinne katolle." Mut­ta Linda ei tainnut uskoa äitiä. Sinnik­käästi hän vain toisteli:"Mytty, myt­tyyyy!",eikä äidin auttanut lopulta muu kuin antaa periksi ja laskea tyttö takaisin maa­han. Ja niin Linda lähti konttaaman kohti talon rappuja. Rapuista tukea ottaen hän nousi uudestaan seisomaan ja al­koi ruopsuttaa portaan kivet­ystä, kuin etsien jalalleen tukea rö­söisestä pinnasta ja läh­teäkseen kiipeämään seinää pitkin ylös variksen luo.
Tytön elkeet huolestuttivat äitiä. Jälleen hän riensi tu­kemaan tätä, ettei tämä vain louk­kaisi it­seään. "Jospa se jättää sun mys­syn sinne katolle... Pyydetään sitten talkka­ri-setää hake­maan se, jooko?", hän ehdotti Lin­dalle nostaessaan tämän uudestaan sy­liinsä. Mutta voi sentään; ennen kuin äiti tai Linda ehtivät huomata, kaarteli varis jo taas taivaalla. Lindan mys­sy nokas­saan se liiteli siellä ylös ja alas, ja lo­pulta suoraa kohti heitä ja talon oviaukkoa.
Veikö lintu myssyn porraskäytävään?
Ei... Se pudotti sen nokastaan juuri ennen kuin lii­ti ovesta sisään.

Eteisen lattialla varis alkoi tepastella rehvakkaasti, kuin ikään taistelun voittaja, kunnes Lindan äiti komensi sitä:" HHHUUUUSSSsh! ULOS täältä!"
Myös eka kerroksen täti, joka oli parhaillaan sulkemassa kotinsa ovea, hätisteli varista:"HUUUS... soh, hus!", lisäten vielä:"HETI ulos! Nehän ovat vaarallisia! Viime viikollak­in oli joku va­ris hyökän­nyt polkupyöräili­jän kimp­puun. HUS, hus, alapas mennä siitä!" Mutta tädin puhe jäi pärisem­ään ilmaan kuin pro­pellin ääni ulko-oven editse kiitävän pik­kupojan polkupyö­rästä, kun Linda lintua katsellessaan al­koi nauraa ja taputtaa käsiään - eihän ku­kaan kuunnellut tätiä, vaan kaikkien katseet kohdistuivat Lindaan.

Kun äiti nyt laski tytön lat­tialle, nostaakseen va­riksen pudottaman myssyn rap­pusten yläta­santeelta ja sulloakseen sen taskuunsa, hän totesi ym­pärilleen kerään­tyneelle lapsijoukolle:"Anne­taan linnun olla, se vain hä­tääntyy, jos me vä­kisin yritämme häätää sitä ulos. Kyllä se menee itsek­seenkin." Mutta ai­nakaan Linda ei kuunnellut äidin sa­noja, eikä hän välittä­nyt toisista lapsistakaan. Hänen huo­mionsa keskipiste oli varis, joka jatkoi keikistelyään siinä ih­misjoukosta raken­tuneessa karsinas­sa. Lintu raa­kahteli kuin kurkkuaan kakoen, kun­nes yllätti niin Lindan kuin kaikki muutkin läsnäolijat ään­täessään sel­vällä ihmisten kie­lellä: "TAHRON MYTTYN ...KRAAkuukraa mytt­tyyyy!"

Mitä tuo nyt sitten oli? Kerrassaan uskomatonta! Vähään aikaan kukaan ei tahto­nut saada sa­naa suustaan. Ihmiset vain tuijottivat vuo­roon lintua ja vuoroon toi­nen toistaan. Myös Lindan äiti ja alakerran täti vain seistä tol­jottivat eteisen sei­nustalla. Heidänkin oli vai­kea uskoa korviaan. Lindaa toisten vai­keneminen ei häirinnyt. Päinvastoin! Riemuissaan hän taputti käsiään jatkaessaan variksen matkimista:"Myyyt­tyyy, tattoo oo!" Ja niin koko lapsi­joukko yhtyi hänen rie­muunsa. Yhdessä he alkoivat hoilata:"Tat­hoon mmmyyyt­tyyyn, TAHroonnn myyt­tyyn!"

Va­rista tämä lasten meluaminen hermostutti. Se alkoi kieppua joukon keskellä ym­päriinsä, kunnes Linda tarrasi kiinni sen pyrstösulasta. Ote sai linnun pysähty­mään. Ja niin se viimein läsnäolijoita hetken tarkasteltuaan kumar­si... Ja... alkoi laulaa! No jo on aikoihin eletty... Totta tai tarua, joka tapauk­sessa läsnäolijat olivat täysin ällistyneitä. Varishan­ lauloi muina miehinä ja sel­keällä äänellä:"HEIPPA rallaa, lintuja ollaan, lii­detään pilvissä asti... "
Ällistyksestään huolimatta koko po­rukka, myös ai­kuiset joita oli tullut paikalle li­sääkin, osoittivat linnulle suosiotaan:"Hur­raa, hurraa, har­voinpa laulavaa varista kuunnel­laan!" Ja niin varis sen kuin in­nostui. Maahan asti kumarrellen se esi­tyksensä päätteeksi kiitteli yleisöään:"Kraako, KKRRAAKKU Krraa ku kraa!", ja asettui sitten hyvin viisaan oloisena seiso­maan Lindan viereen.
Merkillisintä oli se, ettei kukaan täs­sä riemun hytäkässä huo­mannut, mi­ten Linda lintua hetken siliteltyään kapusi sen sel­kään ja kehotti sitä:"Lentää, lentää!", ja se, miten varis totteli tytön pyyntöä. Vasta kun he ovat liitämässä ulos ul­ko-ovesta, Lindan äiti huomasi mitä on tekeil­lä, ja tem­paisi oven kiinni. Eihän siinä muu auttanut, kuin variksen oli pakko laskeutua ta­kaisin lattialle ja päästää tyttö alas selästään. Vaan ei­kös mitä, Linda ei yhtään tykännyt tuosta: hän muis­ti irvistyksen. Ko­ko kahden hampaansa le­veydeltä! Äidin toruessa häntä siitä toi­set lapset alkoivat tirskua ja supatella keskenään, eikä kukaan huomannut, mil­loin tuo merkillinen lintu katosi paikalta. Vasta kun alaker­ran täti alkoi et­siä sitä, kuultiin Lindan huute­levan vaunusuojan suuntaan: - Taat myttyn, tuu, tuu!

Mutta lintua ei sinä päivänä kukaan nähnyt enää missään. Ehkä se lensi sieltä seu­raavaan ta­rinaan!

Tekstiä tai kuvia ei saa kopioida.

Copyright © Hilkka Pulli

Piirrokset: Varis, Satu Seppi- Kissat, Helena Uusikartano

Copyright-aineistoa ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää edelleen, luoda johdannais­aineistoteoksiksi, tai yleensä millään tavalla käyttää hyö­dyksi. You may not modify, pub­lish, transmit, create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted mate­rial.