Tunnettaks me - Lyhdyn Luovan kirjoittajapiirin ryhmänovelli vuodelta 2003
|
Tyttö ja poika kohtaavat kadulla. Tyttö katsoo poikaa pitkään; tämä näyttää nuhruiselta. Poika panee merkille tytön katseen. Onko tyttö kiinnostunut hänestä, hän miettii. Ei kai, noin hieno tyttö. Upeet kuteet ja kaikki... Vai, olisivatko he tavanneet jossain aiemmin? Silti kumpikaan heistä ei sano mitään, vaan he jatkavat matkaansa eri suuntiin, kunnes poika kuuluu huutavan tytön perään - Tunnetaaks me? Tyttö pysähtyy ja huutaa takaisin - Et sä muista? - No en! - Vai et!? Ja niin pojan ilme kirkastuu. Puolijuoksua hän palaa tytön luo kysymään tältä - Me oltiin samaan aikaan viarotuksessa, vai? - Jep, naurahtaa tyttö, ja lähtee jatkamaan matkaansa. Katsellessaan tytön perään poika huomaa, että tämä yhä kävelee samoin kevein, keinuvin askelin kuin ennenkin, pää pystyssä ja vasen käsi iloisesti sivulla huitoen. Tyttö on menossa torille. Ostoksia hän ei sieltä kuitenkaan tee. Pojan kohtaaminen askarruttaa häntä. Ehtikö tämä jo kadota? Pitäisikö hänen palata takaisin kadunkulmaan, jossa he äsken tapasivat, hän miettii. Pohjalla oli varmaan samat mietteet, sillä kääntyessään palaamaan tyttö huomaa tämän lähes saavuttaneet hänet. Poika heilauttaa hänelle kättään ja juoksee hänet kiinni. Ja niin, käsi kädessä he lähtevät siitä yhdessä jatkamaan matkaa. - Käytätsä vieläkin aineita, tyttö kysyy pojalta. - En, vastaa poika. Tyttö ei sano mitään. Eikä poika kysy, miten tytön laita on; onko tämä päässyt kokonaan kuiville. Kirkon kohdalla he pysähtyvät; istahtavat sen portaille. - Mennääks tonne sisälle, ehdottaa poika. - Mennään vaan, myöntyy tyttö. Kirkossa ei vaikuta olevan ketään, kun he hiukan arastelleen lähtevät kulkemaan pitkin sen keskikäytävää alttaria kohti. Polvistuttuaan alttarille he kuulevat outoja ääniä sakastista. Kun he menevät sakastin ovelle ja kurkistavat siitä sisään, he hämmästyvät; kaksi toisiinsa kietoutunutta ihmistä kierii sakastin lattialla. Miehen he tunnistavat entiseksi leiripapikseen. Naista he eivät tunne. Tunnekuohun vallassa, he ryntäävät ulos kirkosta.
Kirkon portaille kantautuu jostain savua. Missä palaa? Savupilvi sakenee koko ajan. Poika lähtee juoksemaan savun läpi kohti viereistä puutaloa. Sen erään ikkunan alla istuu nuori mies tokkurassa. Poika tunnistaa miehen entiseksi kaverikseen. Onko palo tuon hänen tuttunsa aikaansaannosta, hän miettii; tuhopoltoista tuomittunahan tämä oli aiemmin linnassakin ollut. Tyttö on tullut heidän luokseen. Parhaillaan hän näpyttelee kännykästään hätänumeroa. Paloauto on jo tulossa. Kun ambulanssi tulee, pojan tuttu siirretään siihen. - Ehkä hän selviää, vastaa ambulanssin kuljettaja pojalle, tämän tiedusteltua tuttunsa mahdollisuuksia. Vaitonaisina tyttö ja poika hetken kuluttua istahtavat uudestaan kirkon portaille. Mielessään heistä kumpikin käy läpi vuosien takaisia kokemuksiaan, kunnes matala miesääni keskeyttää hiljaisuuden tilittäessään heille - Olemme aviopari... Mutta se mitä äsken näitte, oli hyvin ajattelematonta... Anteeksi. Tyttö katsahtaa takanaan portailla seisovaa miestä hajamielisen oloisena. Mies on pappi, jonka he olivat nähneet sakastissa naisen kanssa. Tarttuessaan poikaa kädestä tyttö hymähtää - Hyvä, että kerroit. Sitten hän kysyy pojalta - Mennäänkö? - Mikäs siinä, vastaa poika, - Mennään vaan! Kirkon iltakellot alkavat kutsua väkeä sanan kuulolle, kun nuo kaksi nuorta etenevät pitkin joen rantaa. Sanoja he eivät tarvitse; heistä kummallakin on tunne, kuin he olisivat aina kuuluneet yhteen... Olleet vain hetken eksyksissä toisistaan. - Tuutsä teelle, kysyy tyttö pojalta pari tuntia myöhemmin kotiovellaan. - Onks sul, vastaa poika,- Teetä meinaan? - On, naurahtaa tyttö,- On mul teetä ja muutakin. Poika hätkähtää hiukan. Vieno puna säväyttää väriä hänen kalvakoille poskipäilleen, kun hän alkaa työntää tytön kotiovea auki, antaakseen tytön astua edellään sisälle. - Äiti, äiti, mun äiti, kiva kun sä jo tulit, rallattelee pieni kiharapäinen tyttö tytölle. Ja niin tämä nostaa lapsen syliinsä ja hivelee hellästi poskellaan hänen poskeaan.
Toimittanut Hilkka Pulli
Copyright © Hilkka Pulli Kustannus. Copyright-aineistoa ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää edelleen, luoda johdannaisaineistoteoksiksi,tai yleensä millään tavalla käyttää hyödyksi. You may not modify, publish, transmit, create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted material.
|