Kalevalaista murteella
|
|
|
Oisin soittant kanteletta
Hilkka Pulli
Oisin soittant kanteletta, oisin virret vieraile tehnt, vaan olvat sävelet kappiit, sormila silliit tarttuu, temmata kielile kiistat, antua soija sormista.
Oisin soittant kanteletta, tehnt tuutut tuumistain, töistä, olivat tyhjät nii työt, kulkeneet mukana tuumat, enpä koskii niihe hennont , panna sormii kanteleele. Enhä mie mite rohkene kanteletta kutkutella , kielilä sanat suorat nii sill, unet uamussa huastavat, niistäki herätä pittää.
Kannel ain käsittiä kansan, kantua murreita monnii. Soitteloo torasta onnet, kylvöstä vakat kylläset. Lasta kantua kainalos , jokkaista tovin jokusen. Kutteita pannoo kutojal, pannoo paijan parsijalle, lattiin laijoille lapikkaat. Elot rauhasat rakkaile asettuu lähele, lämpöö, asettuu aikuista varte.
Edellinen runo turkulaisittain:
JOS MÄ SAISI JOUTE OLLA
Pentti Salminen
Kui mää voisi vinkahrutta viulu jousta vikkeläste, soittopeli somaste. Em mää ossa eres laula, hoilotella, hihhitellä, kopistella kanteletka, lootalautta lopsutella.
Ajatella, jos mul olis laulavaine luannollaatu, musikkine miälihalu. Kokeilisisin kantelet, soittovehjet sormillanki.
Sillon kuulis kaikki kui mää hoilottasi hilppijäste, rallattasi raikuvaste. Kanteletki kiruttaisis iloks iltoje itteksen.
Viittisis ei kukkan kuulla, kamala sitä kaakatust, viulu viiltto, vinkumist. Kaikki pakkon kiirevvilkka poijes kauas pinkasisis, rauhas menis muihi maihi.
Sit mää saisi sukkelaste tehrä mitä vaa mää tahro, olla, istu, tai sit makka. Ei munt kukkan komentasis, mitä tehrä määräsisis.
Copyright © runo ja grafiikka: Hilkka Pulli, 2. runo Pentti Salminen Copyrightaineistoa ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää edelleen, luoda johdannaisaineistoteoksiksi, tai yleensä millään tavalla käyttää hyödyksi.
|
|
|