Suomen seurakunnissa
uudistumisen aika
Suomen kirkolla ja sen hallinnolla on tuhatvuotiset piintyneet perinteensä. Aika tulee näyttämään, miten tämä jämähtäneisyys selviytyy nykyajan ristiaallokossa. Jo siinä, kun muilla asiakaspalvelusektoreilla pyritään mahdollisimman pitkälle hyödyntämään huimasti kehittyvän tietoyhteiskunnan suomia laajennettuja asiakaspalvelumuotoja, joissakin Suomen seurakunnissa vasta pohditaan, olisiko kopiokone tarpeellinen seurakunnan jokaisessa toimipisteessä vai ei, tulee jälkeenjääneisyys selvästi esille. Tietokone ja sen käyttö ovat liian suurelle osalle henkilökuntaa - ja luottamushenkilöstöä - suuri mysteeri. Onneksi merkkejä siitä, että eteenpäin menoa on tapahtumassa, on jo havaittavissa. Mutta, mihin suuntaan kehitys tällä alueella tulee kulkemaan, onkin jo luku sinänsä sillä heidän, joilla taidot ovat niin sanotusti hanskassa, on helppo käyttää niitä väärinkin; perustaa vaikkapa nettiin "oma seurakunta" ja alkaa sen välityksellä jakamaan sielunhoitoa. Vastuunkantajia tällaisen "-hoidon" jälkiseurauksista on turhaa etsiä. Niinpä ihmiselle, joka mielessään painiskelee sielunhoidollisten kysymysten äärellä, on turvallisempaa keskustella asioista silmätyksin tähän tehtävään koulutetun papin kanssa, kuin kirjeiden ja nettisivujen välityksellä. On hyvä muistaa, että nettisivujen tekijät eivät aina ole puolueettomia sanomassaan, vaikka pappeja olisivatkin. Uskonnollisissa näkemyksissä - evankelisluterilaisenkin kirkon sisällä - on mittaviakin vivahde eroja. Herätysliikkeet, joille ei ole myönnetty oikeutta toimia omana kirkkokuntanaan, kuuluvat evankelisluterilaisen kirkon piiriin, joten seurakuntapapeillakin on hengellisissä asioissa toisistaan poikkeavia näkemyksiä. Hädän keskellä ihminen tarrautuu mieluusti siihen, minkä sanotaan hänelle hyväksi olevan ja lohtua ja armoa tuovan. Näin ollen ristiriitaisten tunteidensa hetteikössä rämpivä ihminen voikin - joko tulkinnallisista väärinkäsityksistä johtuen, tai jopa ihan tarkoituksella - tulla ohjatuksi entistä suurempaan ahdinkoon. |