Mistä jalansijat elämälle

Tämä aika on meille kaikille suurten uudistusten aikaa. Meidän on opittava uusia asioita huimaa vauhtia ke­hittyvässä tietoyhteiskunnassa py­syäksemme menossa mukana. Nuorille uusien oppien sulatta­minen ja niiden hyväksym­inen on helpompaa kuin varttuneemmalle väelle, heillä ei entuu­destaan ole piintyneitä tapoja ja tottumuksia tai tietoja, jotka pitäisi “päivit­tää” nykyaikaan soveltuviksi.

Myös kirkko on osa tätä uudistumisen areenaa. Esimerkillisenä tien näyt­täjänä ja opettajana sillä on vas­tuullinen ase­ma, varsinkin juuri nuorten ja lasten koh­dalla.

Lähettäessään lapsensa päiväkerhoon, partioon tai pyhäkouluun, vanhem­mat ovat voineet luottaa siihen, että siellä näille opetetaan hyviä asioi­ta; kunnioitusta Jumalaa, kirkkoa ja kanssaihmisiä kohtaan. Sitä he eivät välttämättä ole odottaneet, että lapsilla pitäisi olla niissä hauskaa isolla H:lla.

Nykyajan ihmisen odotukset ovat hiukan muuttuneet. Se, että ihminen saa­daan syventymään hengellisiin ja arvokkaisiin asioihin, tuntuu vähenevässä määrin olevan merkityksellistä. Niinpä, äärimmäisyyksiin mentäessä, on kirkkoon tuotu tangokaraoke ja biljardipöytä, jopa alttarin eteen, että ” kansa joka pimeydessä vaeltaa...” voisi kokea virkistymistä. Varttuneemman väen tehtäväksi jääkin siis vain ihmette­ly: mikä nykyajan ihmistä johtaa pi­meyteen?

Syitä lienee monia. Lähtökohdat kuitenkin ovat yleensä samat; tur­vaton koti ja epävarma toimeentulo. Näi­den asiantilain kohentamiseksi ei aina­kaan lapsi tai nuori voi itse tehdä mitään. Heidät ol­laan yhteiskunnalli­sessa mie­lessä unohtamassa; heidän henkisen turvallisuutensa ajautuminen ns. karille ei riittävässä määrin huolestuta vallan­käyttäjiä. Televisio ja in­ternet- palvelut suo­vat iästä riippumatta kaikille kansalaisille rajattomat mahdollisuudet itsen­sä kehittämiselle; kulttuuriensa rikastuttamiselle tai niiden yhtenäistämiselle, mutta tarjonnan valvonta ontuu pahasti. Julkisia ns. kaiken kansan palveluja ol­laan supistamassa; esimerkiksi kirjastojen elinmahdollisuuksia kavennettaessa unoh­detaan, että valtaosa väestöstä ammentaa tietonsa ja sivistyksensä juuri tämänkaltaisten yhteiskunnan va­roin tuo­tettujen pal­velujen kautta lapsuudestaan läh­tien. Jos näiden palve­lujen kehittämisestä ja jatkuvuudesta pidettäisiin pa­rempaa huolta, tuettai­siin samalla kansalaisten omien aktiviteettien kehitystä; ihmiset motivoituisi­vat päättelemään ja tekemään havaintoja ja valin­toja jo pienistä pitäen sen sijaan, että he oikopäätä hyväksy­vät kaiken, mitä heille valmiina pakettein­a tarjotaan. He oppisivat nauttimaan oppimisesta – itsenäisestä ajattelusta.

maaliskuussa 2002 Hilkka Pulli

Copyright © 2002 Hilkka Pulli. Copyright-aineistoa ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää edelleen, luoda johdannaisaineistoteoksiksi,tai yleensä millään tavalla käyttää hyödyksi. You may not modify,publish,transmit,create derivative works or in any way exploit any of the copyrighted material.