Nimimerkki Johanna ihmettelee:
|
- Mitähän sille asialle olisi tehtävissä, että vakuutusyhtiöt nykyään entistä useammassa tapauksessa pyrkivät laistamaan vastuunsa korvausten maksajina? Jouduin nimittäin runsas vuosi sitten pieneen liikenneonnettomuuteen, jossa toinen auto törmäsi vauhdilla minun autoni takapuskuriin sillä seurauksella, että minä retkauttelin niskaani eteen ja taakse. Heti tapahtuman jälkeen alkoi niskaani ja yläselkääni kovasti särkeä. Paikalle kutsuttu poliisi kehotti minua menemään heti lääkäriin, tutkimuksiin. Mutta vaikka niin tein, ja kärsin kovista säryistä monta kuukautta tapahtuneen jälkeen, en saanut vastapuolen vakuutusyhtiöltä kuin nimellisen korvauksen kuluista ja haitoista. Vaikka valitin asiasta vakuutusoikeuteen, ei päätökseen muutosta tullut. - Onnettomuuksien jälkiseuraamuksia hoitaneet lääkärit tietävät kokemuksesta, että vaikka he selvästi toteavatkin potilaan vaivojen aiheutuneen onnettomuudesta ja kirjoittavat tälle kuinka seikkaperäisen todistuksen tahansa, ei lopputulos ole sen myönteisempi, ellei kyseessä ole silmin havaittava vamma. Maksammeko me siis vain nöyrinä vuodesta toiseen kalliita vakuutusmaksuja hyvässä uskossa, että jos jotain sattuu, on toimeentulomme turvattu ja saamme hyvitystä? Varsinkin eläkeläisen tai yksityisen pienyrittäjän asema tällaisessa tilanteessa on ihan retuperällä ja liialliseen tulkinnan varaisuuteen perustuva. Tämän epäkohdan korjaamiseksi on päättäjien pikimmiten ryhdyttävä toimiin. Tämä sama epäkohta on myöskin Kelan maksamien korvausten kohdalla. Vaikka hoitava erikoislääkäri tarkkoihin tutkimustuloksiin perustuen kirjoittaa seikkaperäisen selvityksen potilaan terveydentilasta ja avuntarpeesta, tekee Kela liian usein kielteisen tukipäätöksen. Mitä ilmeisimmin tämän mahdollistaa suomalainen lainsäädäntö. Jos sairaus, vika tai vamma ei ole tarkasti tietyn laissa määritellyn diagnoosin mukainen, ei tukea heru. Yksilöiden erilaiset reagointitavat tai -viat eivät ole korvausten piirissä. Lähes aina hylkypäätöksiin kyllä liitetään osoite ja ohjeet, mihin päätöksestä voi valittaa, mutta vuosiakin kestävän valitusrumban lopputulos useimmiten on silti sama. Valitusasteissa papereita käsittelevät etupäässä juristit, eivät tapauskohtaiset erikoisasiantuntijat.
|
|
Copyright © 2002 Hilkka Pulli |