Proosaruno - Hilkka Pulli

Suhteellista suhinaa

Vettä tulee alas kuin rännistä. Erja seisoo pysäkillä kassit kädessään. Toinen käsi nytkyttää vaunujen kahvaa. Kulunut kuomu suojaa lasta kastumasta. Ohi pyyhältävän bussin kuski ei ole heitä huomaavinaankaan. Kuraa lentää säärille. Sadattelut hukkuvat liikenteen suhinaan. Joku kysyy tulta. Aamu alkaa vähitellen valjeta. Puiston hämärässä nuokkuva pultsari köhii vuosikymmenten tervaa keuhkoistaan. Eilinen meni. Nyt on tämä päivä. Mihin se huominen katosi? Joku tuuttaa ihan kohdalla. Aapo ajaa viereen, ja nostaa vaunut takakonttiin. Sateen takia pysähtyi. Onhan lapsi hänenkin.