Erään
korkean kerrostalon pihamaalle on kerääntynyt lähes
koko pihapiirin väki. Yhdessä he jännittyneinä
odottavat, mitä tuleman pitää...
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
-
|
-
-
Eräänä
keväisenä päivänä suuri vanha varis
alkoi raakkua ja kekkaloida korkean kerrostalon katolla
niin äänekkäästi, että jopa kaikki
lähitienoon kissat kokoontuivat sitä
kuuntelemaan. Myös talon pihalla leikkivät lapset
kiinnittivät huomionsa varikseen. Lopulta ääni
ärsytti heitä niin, että jotkut heistä
alkoivat irvistellä linnulle. Lindakin, joka
äitinsä tukemana opetteli kävelemään,
väänteli leukojaan samoin, kuin näki
toistenkin lasten tekevän. Lindan irvistäessä
kaksi vitivalkoista hammasta hänen alaleuassaan
vilkkui kilpaa hänen silmiensä kanssa.
-
-
Myös
Lindan äiti seurasi uteliaana varista. Niinpä hän
ei heti huomannutkaan pienen tyttärensä
ilvehtimistä. Lintua kuunnellessaan äiti
mietti syytä, miksi se käyttäytyy noin. Siispä
hän huusi varikselle:"Mikä sinulla on
hätänä siellä?", johon varis
oitis vastasi kädet korville vievään sävyyn:
"KKRRAAaakk kraaka aaa kraa!", ja lehahti sitten
siivilleen, lentääkseen alas Lindan viereen
hiekkalaatikon kulmalle.
-
Koskaan
aiemmin Linda ei ollut nähnyt mitään lintua näin
läheltä. Niinpä hän tuijottikin varista
ihmeissään, vetäisten lopulta leukaperiinsä
tosi leveään irvistykseen. Vasta nyt äiti
huomasi tytön ilveet. On selvää, että
hän torui Lindaa: "Ei suuta noin saa laittaa!"
Mutta Linda vain jatkoi irvistelyään, kunnes
alkoi matkia variksen raakkumista:"RAAAku...klaa." Ja
kas kummaa: tuon pienen tytön selkeä ärrän
päräyttely sai variksen vaikenemaan. Nyt oli sen
vuoro ihmetellä! Pää kenossa se
tuijotti Lindaa. Olisi melkein luullut linnun ymmärtäneen,
mitä tyttö sille sanoi. Ja kun Linda vielä
nauraen toisti: "Raaku klaa!", lintu hypähti
lähemmäksi häntä. Kenties Linda
pyysikin sitä leikkimään kanssaan.
-
Kun
varis sitten hetken kuluttua tuli nokkimaan hiekkaa ihan
Lindan eteen, tyttö täytti lapionsa hiekalla ja
huiskaisi kaiken sen ylle. On selvää, ettei lintu
pitänyt tuollaisesta. Oitis se lehahti siivilleen ja
syöksyi nappaamaan villamyssyn Lindan päästä.
Linda pelästyi. Hänen suunsa vääntyi itkuun.
Vielä enemmän häntä harmitti, kun hän
näki, miten varis lähti kuljettamaan hänen
myssyään talon katolle, ja miten se pudotti
myssyn siellä räystäskouruun asettuen
seisomaan sen päälle.
-
xxx
-
Noiden
tapahtumien aikana pihamaalle ehti kerääntyä
lähes koko pihapiirin väki. Naapuruston
tädit ja sedät sekä suuri lasten joukko odottivat
nyt jännittyneinä, mitä tuleman pitää
- ehkä jotain vieläkin jännempää.
Eivätkä he pettyneet odotuksessaan, sillä jo
tuossa tuokiossa varis poimi Lindan myssyn vesikourusta
takaisin nokkaansa ja alkoi hulmuttaa sitä kuin ikään
voitonlippua. Lindaa tämä linnun tempaus huvitti
niin, että hän lähti konttaamaan kohti talon
seinustaa. Hän konttasi niin lähelle seinää,
että vielä juuri ja juuri näki linnun. Siitä
hän seisomaan nousten huusi sille:"Raa, kraa, raa!".
-
Kun
Lindan äiti huomasi, että hänen pieni tyttärensä
seisoi ihan yksin, ilman tukea, hän kiiruhti tukemaan
tätä. Mutta ennen kuin hän tavoitti tytön,
pyllähti tämä jo maahan.
Vastaanhangoittelusta huolimatta äiti nosti Lindan
syliinsä, ja rauhoitteli häntä:"Ei me päästä
sinne katolle." Mutta Linda ei tainnut uskoa äitiä.
Sinnikkäästi hän vain toisteli:"Mytty,
myttyyyy!",eikä äidin auttanut lopulta muu
kuin antaa periksi ja laskea tyttö takaisin maahan. Ja
niin Linda lähti konttaaman kohti talon rappuja. Rapuista
tukea ottaen hän nousi uudestaan seisomaan ja alkoi
ruopsuttaa portaan kivetystä, kuin etsien jalalleen
tukea rösöisestä pinnasta ja lähteäkseen
kiipeämään seinää pitkin ylös
variksen luo.
-
Tytön
elkeet huolestuttivat äitiä. Jälleen hän
riensi tukemaan tätä, ettei tämä vain
loukkaisi itseään. "Jospa se jättää
sun myssyn sinne katolle... Pyydetään sitten
talkkari-setää hakemaan se, jooko?",
hän ehdotti Lindalle nostaessaan tämän
uudestaan syliinsä. Mutta voi sentään; ennen
kuin äiti tai Linda ehtivät huomata, kaarteli varis jo
taas taivaalla. Lindan myssy nokassaan se liiteli
siellä ylös ja alas, ja lopulta suoraa kohti
heitä ja talon oviaukkoa.
-
Veikö
lintu myssyn porraskäytävään?
-
Ei...
Se pudotti sen nokastaan juuri ennen kuin liiti ovesta
sisään.
-
-
Eteisen
lattialla varis alkoi tepastella rehvakkaasti, kuin ikään
taistelun voittaja, kunnes Lindan äiti komensi sitä:"
HHHUUUUSSSsh! ULOS täältä!"
-
Myös
eka kerroksen täti, joka oli parhaillaan sulkemassa kotinsa
ovea, hätisteli varista:"HUUUS... soh, hus!",
lisäten vielä:"HETI ulos! Nehän ovat
vaarallisia! Viime viikollakin oli joku varis
hyökännyt polkupyöräilijän
kimppuun. HUS, hus, alapas mennä siitä!"
Mutta tädin puhe jäi pärisemään
ilmaan kuin propellin ääni ulko-oven editse
kiitävän pikkupojan polkupyörästä,
kun Linda lintua katsellessaan alkoi nauraa ja taputtaa
käsiään - eihän kukaan kuunnellut
tätiä, vaan kaikkien katseet kohdistuivat Lindaan.
-
-
Kun
äiti nyt laski tytön lattialle, nostaakseen
variksen pudottaman myssyn rappusten ylätasanteelta
ja sulloakseen sen taskuunsa, hän totesi ympärilleen
kerääntyneelle lapsijoukolle:"Annetaan
linnun olla, se vain hätääntyy, jos me
väkisin yritämme häätää sitä
ulos. Kyllä se menee itsekseenkin." Mutta
ainakaan Linda ei kuunnellut äidin sanoja, eikä
hän välittänyt toisista lapsistakaan. Hänen
huomionsa keskipiste oli varis, joka jatkoi keikistelyään
siinä ihmisjoukosta rakentuneessa karsinassa.
Lintu raakahteli kuin kurkkuaan kakoen, kunnes yllätti
niin Lindan kuin kaikki muutkin läsnäolijat
ääntäessään selvällä
ihmisten kielellä: "TAHRON MYTTYN ...KRAAkuukraa
mytttyyyy!"
-
-
Mitä
tuo nyt sitten oli? Kerrassaan uskomatonta! Vähään
aikaan kukaan ei tahtonut saada sanaa suustaan.
Ihmiset vain tuijottivat vuoroon lintua ja vuoroon toinen
toistaan. Myös Lindan äiti ja alakerran täti vain
seistä toljottivat eteisen seinustalla. Heidänkin
oli vaikea uskoa korviaan. Lindaa toisten vaikeneminen
ei häirinnyt. Päinvastoin! Riemuissaan hän
taputti käsiään jatkaessaan variksen
matkimista:"Myyyttyyy, tattoo oo!" Ja niin koko
lapsijoukko yhtyi hänen riemuunsa. Yhdessä
he alkoivat hoilata:"Tathoon mmmyyyttyyyn,
TAHroonnn myyttyyn!"
-
-
Varista
tämä lasten meluaminen hermostutti. Se alkoi kieppua
joukon keskellä ympäriinsä, kunnes Linda
tarrasi kiinni sen pyrstösulasta. Ote sai linnun
pysähtymään. Ja niin se viimein
läsnäolijoita hetken tarkasteltuaan kumarsi...
Ja... alkoi laulaa! No jo on aikoihin eletty... Totta tai tarua,
joka tapauksessa läsnäolijat olivat täysin
ällistyneitä. Varishan lauloi muina miehinä
ja selkeällä äänellä:"HEIPPA
rallaa, lintuja ollaan, liidetään pilvissä
asti... "
-
Ällistyksestään
huolimatta koko porukka, myös aikuiset joita oli
tullut paikalle lisääkin, osoittivat linnulle
suosiotaan:"Hurraa, hurraa, harvoinpa laulavaa
varista kuunnellaan!" Ja niin varis sen kuin
innostui. Maahan asti kumarrellen se esityksensä
päätteeksi kiitteli yleisöään:"Kraako,
KKRRAAKKU Krraa ku kraa!", ja asettui sitten hyvin viisaan
oloisena seisomaan Lindan viereen.
-
Merkillisintä
oli se, ettei kukaan tässä riemun hytäkässä
huomannut, miten Linda lintua hetken siliteltyään
kapusi sen selkään ja kehotti sitä:"Lentää,
lentää!", ja se, miten varis totteli tytön
pyyntöä. Vasta kun he ovat liitämässä
ulos ulko-ovesta, Lindan äiti huomasi mitä on
tekeillä, ja tempaisi oven kiinni. Eihän
siinä muu auttanut, kuin variksen oli pakko laskeutua
takaisin lattialle ja päästää tyttö
alas selästään. Vaan eikös mitä,
Linda ei yhtään tykännyt tuosta: hän muisti
irvistyksen. Koko kahden hampaansa leveydeltä!
Äidin toruessa häntä siitä toiset
lapset alkoivat tirskua ja supatella keskenään, eikä
kukaan huomannut, milloin tuo merkillinen lintu katosi
paikalta. Vasta kun alakerran täti alkoi etsiä
sitä, kuultiin Lindan huutelevan vaunusuojan suuntaan:
- Taat myttyn, tuu, tuu!
Mutta
lintua ei sinä päivänä kukaan nähnyt
enää missään. Ehkä se lensi sieltä
seuraavaan tarinaan!
Tekstiä
tai kuvia ei saa kopioida.
Copyright
© Hilkka Pulli
Piirrokset:
Varis, Satu Seppi- Kissat, Helena Uusikartano
Copyright-aineistoa
ei ole lupa muunnella, julkaista, lähettää
edelleen, luoda johdannaisaineistoteoksiksi, tai yleensä
millään tavalla käyttää hyödyksi.
You may not modify, publish, transmit, create derivative
works or in any way exploit any of the copyrighted material.
|